Peruskoulu ei huomioi lahjakkaita

Ritva Myrskog syytti peruskoulua laiskuuden sallimisesta kirjoituksessaan "Peruskoulu suosii laiskuutta" (HS 26.4.1993). Olen hänen kanssaan pitkälti samaa mieltä, mutta minulla on asiaan myös toisenlainen näkökulma. Lukion opinto-ohjaajana Myrskog kiinnittää huomionsa siihen ryhmään, jonka peruskoulun numerot seitsemän ja kahdeksan romahtavat lukiossa huonoiksi. Laiska peruskoulu kuitenkin jättää ongelmia myös kaltaisilleni "täydellisesti" lukioon suoriutuneille.

Muiden kuin kiitettävien numeroiden romahtamista voidaan pitkälti selittää Myrskogin mainitsemalla peruskoulussa vallalla olevalla lepsulla arvostelulla. Mutta entä kun kympin saanut täydellinen ei enää olekaan täydellinen vaan saa numeroiksi nelosta ja viitosta?

Myrskog kertoo, että keskitasoa olevilla oppilailla on ongelmia, sillä he eivät ole oppineet tekemään töitä opiskelunsa eteen. Vaikka hänen kirjoituksessaan ei muualla kuin otsikossa suoraan väitetäkään, että peruskoulu suorastaan suosisi laiskuutta, hän näyttää uskovan, että peruskoulussa opettajat vain laulavat kehtolauluja oppilaille.

Omat kokemukseni ovat hyvin toisenlaisia. Ainakin minun opettajani yrittivät opettaa: he kävivät läpi asioita, pitivät kokeisiinkertaustunteja, antoivat läksyjä. Antoivat läksyjä, mutta siihen se sitten jäikin. Suurin osa oppilaista ei tehnyt läksyjä lainkaan, eikä heitä siitä todellisuudessa rankaistu. Kun läksyjä ei tehty, päättivät opettajat antaa yhä enemmän kotitehtäviä, toivoen ilmeisesti, että edes murto-osa näistä tehtäisiin.

Tässä opettajat unohtivat minut ja mahdolliset muut "hölmöt idealistit". Tilanteen tajuttuanikin tein kaikki tehtävät - niiden tylsyyttä ja määrää kiroten. Tehdessäni harjoituksia, jotta oppisin jo osaamani, opin kyllä tekemään töitä mutta myös sen, että opiskelun kannalta töiden tekemisestä ei ollut hyötyä.

Väitänkin, että kiitettävillä numeroilla lukioon tulleiden mahdolliset ongelmat johtuvat siitä, että he eivät osaa opiskella. Työnteon lisäksi myöskään tuloksia ei peruskoulussa vaadittu.

Myrskog nostaa kielenopiskelun vaikeuksien syypääksi huonon kieliopin osaamisen. On kyllä totta, että jos yläasteella ei tee kielioppiläksyjään, niin lukioon tullessa puutteellinen osaaminen voi vaikuttaa kielten numeroihin. Mielestäni suurempi ongelma kuitenkin on, että peruskoulusta selviää lukematta kieliä niin kuin niitä tulisi lukea.

Englanti on nyky-Suomessa niin arkipäiväistä tulviessaan televisiosta ja tietokoneista, ettei sen opiskelu useimmille tarjoa haastetta. Ruotsi olisi jo vaikeampaa, mutta sen opiskelusta on tehty hitaan opiskelutahdin ja matalien tavoitteiden avulla lähinnä leikkiä.

Tiedostin kieltenopiskelun helppouden ja valitsin ranskan haasteeksi, oppiakseni oppimaan. Opiskeluni ei kuitenkaan palautteen puuttuessa ollut ahkeraa. Vaatimustason ollessa melkein nolla kokeista sai täydet pisteet opiskelemattakin. Tämä ei kannustanut lukemaan seuraaviinkaan kokeisiin.

Löysä arvostelu aiheutti muutakin. Mielestäni ei ole oikein, että peruskoulusta pääsee kaltaisiani 16-vuotiaita, jotka luulevat, että täydellisyys on realistista. Lukiossa, ja muutenkin elämässä, on haitallista jos ei osaa asettaa tavoitettaan muualle kuin täydellisyyteen. Itsenäinen työskentely kieroutuu, kun huomaa, että tutkielmasta saa kympin, vaikka sen tekisi edellisenä yönä.

Ritva Myrskog vetosi päättäjiin koulu-uudistusten avulla. Hänen kirjoituksestaan voidaan päätellä, että hän toivoi peruskoulun jakamista tasoryhmiin parempien oppimistulosten saavuttamiseksi. Mielestäni parempia oppimistuloksia tärkeämpää olisi saada oppilaille paremmat työtavat. Tätä varten peruskoulussa ei tarvitsisi toteuttaa jakoa "huonompiin" ja "parempiin", sillä nyky-yhteiskunnassa kaikkien täytyy osata oppia.

Käsittääkseni peruskoulussa voidaan pakottaa oppilaat tekemään läksynsä. Toisaalta luulen että kurssivaatimusten kiristäminen ja ehtojen antaminen saisivat oppilaat vapaaehtoisesti töihin, kunhan vain läksyt olisivat järkeviä.

Hyvin koulussa menestyviä varten olisi tärkeää, että opettajat pitäisivät kurssien vaatimustasot lukion edellyttäminä. Täydellisyysluuloista päästään, jos arvosteluasteikko on kaikille selvä, jolloin on helppo ymmärtää, että "kurssin vaatimustason täyttävä" ei ole sama asia kuin "kaikki vaatimukset täyttävä, täydellinen". Tulisi myös muistaa, että numero kymmenen ei palautteena sano mitään. Onko kymppi yläasteella suoraan kymppi lukiossa? Vai olisiko parantamisen varaa, työtä tehtäväksi?

Tuukka Hastrup
Maunulan yhteiskoulun matematiikkalukio, EM
kurssi: Äidinkieli ja kirjallisuus 1
5.10.1998


Takaisin pääsivulle
http://www.iki.fi/Tuukka.Hastrup/peruskoulu.html
© 1998 Tuukka Hastrup(Tuukka.Hastrup@iki.fi)