Tietotekniikka: nyt!/Anna Pienimäki
Tuukka Hastrup, 010682-1372
Tuukka.Hastrup@iki.fi
13.3.2001
Kirsti Lonka: Tiimityön psykologia (7.3.2001)
Palautetta halutaan

Esitys oli eloisa ja yleisö pysyi varmasti tarkkaavaisena. Tuntui kuitenkin, että esitystä ei ollut mitenkään sovitettu kuulijakunnalle, vaikka tieteiden välisessä kommunikaatiossa molempien puolien pitäisi tulla vastaan: aiheen käsittely ei ollut kaipaamallani tavalla tukevalla pohjalla, punainen lanka hukkui monesti, ja esimerkit olivat lääketieteestä. Tietotekniikalle olisi varmasti ollut enemmänkin annettavaa.

Miten tutkivaa oppimista voisi hyödyntää tietojenkäsittelytieteen opinnoissa?

Tutkiva oppiminen ja aktiivinen oppiminen yleensä ovat menetelmiä, joilla pyritään parantamaan oppimistuloksia oppijan osallistumisen kautta. Sen sijaan että opiskelija istuisi kuuntelemassa luennoijan selitystä tai lukisi kirjaa, hän tekee ryhmätyötä, ratkaisee ongelmaa tai tekee tutkimusta. Kirsti Lonka kehui luennollaan tutkivaa oppimista varauksetta, onhan monista passiivinen oppiminen puuduttavaa ja menetelmällä on saatu hyviä tuloksiakin.

Tutkivassa oppimisessa on kuitenkin ongelmansa. Luennoitsija osaa mitoittaa käsittelyn yksityiskohtaisuuden kurssin laajuuden mukaan, hän osaa jakaa asian loogisiksi kokonaisuuksiksi ja esittää tiedot siten, ettei myöhemmin tulevia osia tarvita käsiteltävän aiheen ymmärtämiseksi. Tutkivassa oppimisessa on suurempi vaara, että oppijalta jää saamatta kokonaiskuva, vaikka tietyt osa-alueet tulevat tutuiksi. Ohjaajan tulisi löytää tehtävät, jotka mahdollisimman hyvin kattaisivat aihe-alueen, sekä osa-alueittain että abstraktiotasottain.

Tutkiva oppiminen sopii hyvin tiettyihin tietojenkäsittelytieteen opintojen osa-alueisiin: tietoa on valtava määrä ja kehitystä tapahtuu vauhdilla. Toisaalta on paljon tietoa, jota ei tarvitsekaan oppia, kunhan tietää kuinka sen löytää. Esimerkiksi ohjelmoinnin harjoitustyöt ja työkurssit sisältävätkin mielestäni paljon tutkivaa oppimista.

Teoreettisemman aineksen opetukseen tutkivan oppimisen menetelmällä suhtaudun varauksellisesti nimenomaan aiemmin mainitsemani ongelman vuoksi - luennoitsijalla on tärkeä osa tieteen siirrossa eteenpäin. Hän pystyy paremmin pitämään huolen siitä, ettei opiskelijoille siirry pelkästään tieto vaan myös sen merkitys ja hankkimiseen käytetty metodologia. Oppimateriaalina käytettävät kirjatkin on laadittu niin, että niistä löytyy palasista muodostuva kokonaisuus. Jos opsikelija hakee kirjasta vain tarvitsemansa tiedon, tämä kokonaisuus ei todennäköisesti välity.

Longan luennon pohjalta en osaakaan sanoa, kuinka tutkivalla oppimisella saataisiin sama tulos kuin luennoilla, ellei tutkimusta tehdä samalla tieteellisellä tasolla kuin luennoilla esitettävän aineiston ja tutkimustulosten tekijät ovat tehneet.

Tiede on tutkimista ja sen avulla saatua tietoa. Tutkiva oppiminen voisi siis olla tieteen tekoa. Samalla kun ''tutkivaa oppimista'' tuodaan opetukseen, gradun merkitystä on julkisuudessa vähätelty ja joissain tapauksissa se ei enää ole maisterin tutkinnon vaatimuksena. Voisiko tutkivan oppimisen osuutta korostaa opinnäytetyön arvostuksen ja opiskelijoiden innostuksen palauttamiseksi? Sen sijaan että tehtäisiin muodollinen opinnäytetyö, voisi opiskelusta nykyistä suurempi osa olla täysipainoista tieteellistä tutkimusta, vaikka ei pyrittäisikään uuteen tietoon vaan aikaisemman tutkimuksen omaksumiseen.

Tutkimuspainotteisen opiskelun olisi tärkeä alkaa tieteen filosofialla. Ennen kuin opiskelija aloittaa varsinaisen tutkivan oppimisen, hänellä tulisi olla selvä käsitys erilaisista sekä yleisistä että tietojenkäsittelytieteelle tyypillisistä metodeista ja niiden perustavaa laatua olevasta tärkeydestä tieteellisessä tutkimuksessa. Käytännön kokemus sen sijaan tulisi niiden myöhempien opintojen myötä, jotka olisi toteutettu tutkivana oppimisena.

Mielenkiintoinen ja tieteenalasta riippuva kysymys olisi aiempaan tutkimukseen tutustumisen tärkeys. Kuinka paljon opiskelijat voisivat konstruoida tarvittavaa oppirakennelmaa itse, alkuperäisten tutkimusten jalanjälkiä kulkematta? Yleisesti tunnettuun oppirakennelmaan käsitteineen täytyisi tietysti päätyä, mutta erilaisten vaihtoehtojen todenmukainen läpikäynti auttaisi ymmärtämään uuden tiedon luomisprosessin luonnetta käytännössä.

Tutkivassa oppimisessa luonnollista ryhmätyötä voitaisiin tehostaa luomalla opiskelijoista ''tutkimusryhmiä'', jotka olisivat kasassa vaikka valmistumiseen saakka. Ryhmän jäseniä valittaessa voitaisiin kiinnittää ryhmän tasapainoisuuden lisäksi huomiota yhteiseen tavoitteeseen, jolloin ryhmän itsenäisestä toiminnasta olisi hyötyä, kun se voisi syventyä ryhmän jäsenten kiinnostuksen kohteisiin.

About this document ...

This document was generated using the LaTeX2HTML translator Version 2K.1beta (1.48)

Copyright © 1993, 1994, 1995, 1996, Nikos Drakos, Computer Based Learning Unit, University of Leeds.
Copyright © 1997, 1998, 1999, Ross Moore, Mathematics Department, Macquarie University, Sydney.

The command line arguments were:
latex2html -split 0 -t 'Miten tutkivaa oppimista voisi hyödyntää tietojenkäsittelytieteen opinnoissa?' -no_navigation oppiminen.tex

The translation was initiated by Tuukka Hastrup on 2001-06-14


Tuukka Hastrup 2001-06-14