Australian aboriginaalien uskonto

Australian aboriginaaleilla(alkuperäisasukkailla) on maailman vanhin tunnettu uskonto. Uusimpien tutkimusten mukaan myyttisen Sateenkaarikäärmeen kalliomaalaukset ovat osa 6000 vuotta sitten Luoteis-Australiassa alkanutta uskontoa.

Australian aboriginaalit saapuivat saarelle viime jääkauden aikana pohjoisesta. Jäiden alettua sulaa merenpinta nousi ja sisämaassa asuvat heimot joutuivat kosketuksiin merieläinten kanssa uusilla rannoilla. Ilmeisesti joku merineuloihin(Syngnathidae) kuuluva suuri kalalaji innoitti aboriginaaleja Sateenkaarikäärmeiden piirtämiseen.

Eri aboriginaaliheimot elivät hyvin erilaisissa oloissa. Eristyksissä muusta maailmasta aboriginaalien kulttuuri sai kehittyä rauhassa. Heimojenvälisen kanssakäymisen oltua vähäistä myös eri heimojen kulttuurit poikkeavat toisistaan paljonkin. Ennen eurooppalaisten tuloa maassa puhuttiin yli 200 kieltä, nykyään päivittäisessä käytössä on 50 kieltä. Myös uskonnot eroavat heimojen välillä. Vaikka perusta on sama, seremoniat ja uskomukset vaihtelevat heimoittain.

Taide on tärkeä osa aboriginaalien elämää. Ja kaikissa tapauksissa taide liittyy tiukasti uskontoon. Sen avulla nykyhetki yhdistyy menneisyyteen ja ihmiset yliluonnolliseen. Se valjastaa Muinaisten voimat, ilmaisee ryhmäänkuuluvuutta sekä suhdetta ihmisten ja luonnon välillä.

Uskonnollisen elämän perusta on Uneksiminen. Uneksiminen on aboriginaalien käyttämä eurooppalainen ilmaisu kuvaamaan kosmoksen henkistä, moraalista ja luonnonjärjestystä. Se liittyy aikaan maailmankaikkeuden alusta elävien muistia edeltävään saakka. Ajanjakso tunnetaan myös Uniaikana. Sanat eivät viittaa uniin tai epätodellisuuteen vaan todellisuuteen tavanomaisen "todellisuuden" takana. Uneksiminen keskittyy yliluonnollisten olentojen kuten Sateenkaarikäärmeiden, Ukkosmiesten ja Muinaisten luojien tekoihin. Uneksiminen ei kuitenkaan ole pelkästään elämänohjeita tai luomiskertomus eikä se rajoitu vain menneisiin aikoihin. Uneksiminen tarjoaa ideologisen perustan ihmisten ja maailmankaikkeuden välille.

Australia on peitetty monimutkaiseen Uneksimisten verkkoon. Jotkut niistä liittyvät tiettyyn paikkaan tai alueeseen ja kuuluvat niille jotka asuvat siellä, jotkut taas kulkevat pitkiä matkoja ja yhdistävät alueen ihmisiä. Ihmiset voivat kuulua useisiin Uneksimisiin. Niiden yliluonnolliset voimat ovat läsnä maassa, luonnossa ja myös yksilöissä. Voimat saa käyttöön uskonnollisilla seremonioilla ja taiteella.

Seuraavassa on suomennos Bruce Chatwinin näkemyksestä aboriginaalien Luomiskertomuksesta:

Alussa maapallo oli ääretöntä ja ankeaa tasankoa, erotettuna taivaasta ja harmaasta suolamerestä, iltahämärässä. Ei ollut aurinkoa eikä kuuta, ei tähtiä. Ja silti kaukana asuivat Taivaan Asukit: nuoruuden välinpitämättöminä, vartalot kuin ihmisen mutta jalat kuin emun, kultaiset hiukset auringonlaskussa kimallellen, iättöminä ja ikääntymättöminä. He olivat aina olleet, vihreässä vehmaassa Paratiisissaan Läntisten Pilvien takana.

Ainoat piirteet maanpinnalla olivat kovertumat, joista eräänä päivänä tulisi lammikkoja. Ei ollut eläimiä eikä kasveja, vain puuromaista massaa kovertumiin keräytyneenä; könttejä alkukeittoa - äänetöntä, näkemätöntä, hengittämätöntä, tiedotonta, unetonta - jokaisessa elämän olemus, mahdollisuus ihmiseksi tulemiseen.

Maankuoren alla kuitenkin tähdistöt kimmelsivät, aurinko paistoi ja kuu kiersi. Siellä kaikki elämänmuodot makasivat unessa: aavikkoherneen puna, helmiäinen perhosen siivellä, vipattavat kengurun viikset - uinuivat kuin aavikon siemenet jotka vartovat vaeltelevaa sadetta.

Ensimmäisen Päivän aamuna auringolla oli pakottava halu syntyä. (Illalla seuraisivat tähdet ja kuu.) Aurinko murtautui pinnan läpi. Kultainen valo tulvi maahan, lämmittäen kolot joissa Esi-isät nukkuivat.

Toisin kuin Taivaan Asukit, nämä Muinaiset eivät olleet koskaan olleet nuoria. He olivat ontuvia, nääntyneitä harmaapartoja. Heillä oli kyhmyiset raajat, ja he olivat nukkuneet eristyksissä iät ja ajat.

Ja tapahtui niin, että Ensimmäisenä päivänä jokainen unenpöpperöinen Esi-isä tunsi auringon lämmön painavan silmäluomiaan, ja tunsi elämän syntyvän ruumiissaan. Käärmemies tunsi käärmeiden luikertelevan ulos navastaan. Kakadumies tunsi höyheniä. Aavikkomatomies tunsi kiemurtelua, Hunajamuurahaismies kutitusta, Kuusamamies tunsi lehtien ja kukkien avautuvan. Pussimäyrämies tunsi pienten poikasten kihiävän kainaloistaan. Jokainen elävä olento, jokainen omasta syntymäpaikastaan, nousi päivänvaloon.

Kovertumien (jotka nyt täyttyivät vedellä) pohjalla Muinaiset nousivat jaloilleen, ravistivat olkapäitään ja taivuttivat käsivarsiaan. He hilasivat ruumiitaan ylöspäin mudan läpi. Heidän silmäluomensa avautuivat. Pinnalla Muinaiset näkivät lapsensa leikkimässä auringonpaisteessa.

Muta valui Esi-isien reisistä kuin istukka vauvasta. Sitten, kuin vauvan ensihuutoina, jokainen Muinainen avasi suunsa ja huusi "MINÄ OLEN!" "Minä olen käärme! Minä olen - kakadu...hunajamuurahainen...kuusama..." Ja tämä ensimmäinen "Minä olen!", tämä alkunimeäminen, oli pidetty, silloin ja ikuisesti, salaisimpana ja pyhimpänä säkeenä Esi-isien laulussa.

Jokainen Muinainen laittoi vasemman jalkansa eteen ja huusi toisen nimen. He laittoivat oikean jalan eteen ja huusivat kolmannen nimen. He nimesivät lammikot, ruoikot, kumipuut - huutaen oikealle ja vasemmalle, kutsuen kaikki asiat eloon ja kutoen niiden nimet säkeistöiksi.

Muinaiset lauloivat ympäri maailman. He lauloivat joet ja vuoret, suola-altaat ja hiekkadyynit. He metsästivät, söivät, rakastelivat, tanssivat, tappoivat: minne heidän tiensä johtivatkin, he jättivät jälkeensä musiikin.

He käärivät koko maailman laulun verkoon; ja lopulta, kun maa oli laulettu, he olivat väsyneitä. He tunsivat jälleen jäsenissään vuosien liikkumattomuuden. Jotkut heistä vajosivat jalkojensa alla olevaan maahan. Jotkut ryömivät luoliin. Jotkut ryömivät pois "Ikuisiin koteihinsa", muinaisiin kovertumiin jotka heidät synnyttivät.

Ja he kaikki vaipuivat takaisin uneen.

Lähteet

  1. The Songlines, Bruce Chatwin, Penguin Books 1988
  2. Aboriginal Art, Wally Caruana, Thames & Hudson 1993
  3. New Scientist 2.11.1996: Flood gave birth to world’s oldest religion, s. 6

Takaisin pääsivulle
http://www.iki.fi/Tuukka.Hastrup/abot.html
© 1997 Tuukka Hastrup(Tuukka.Hastrup@iki.fi)